Äänentuoton apuvälineet

Puheääni voi heikentyä tai puuttua sairauden tai toiminnallisen häiriön vuoksi. Työperäisestä äänihäiriöstä voivat kärsiä esimerkiksi puhetyötä tekevät opettajat. Jotkin sairaudet, kuten neurologinen sairaus ALS, vaikeuttaa äänen tuottamista ja puheääni vaimenee. Kurkku- tai suusyövän takia kurkunpää voidaan poistaa, jolloin oma puheääni menetetään. Äänentuoton apuvälineet korvaavat tai vahvistavat henkilön omaa puheääntä.

Puhevibraattori

Mikäli varsinainen äänilähde ei ole käytössä tai ei toimi, kaulalle voidaan asettaa ulkopuolinen äänilähde eli puhevibraattori. Puhevibraattori tuottaa värähtelyä, joka tuottaa puheessa tarvittavan äänen.

Valtakunnallinen ohje luovutusperusteeksi

”Kurkunpään osittaisen tai täydellisen poiston seurauksena voidaan puhevibraattori myöntää apuvälineeksi silloin, kun puheen muodostaminen ei muilla keinoin onnistu (esim. proteesipuhe tai ruokatorvipuhe). Hoitovastuussa oleva lääkäri, yleensä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, tekee lähetteen äänihäiriöihin erikoistuneelle puheterapeutille, joka vastaa puhevibraattorin soveltuvuuden arvioinnista ja kokeilujakson toteuttamisesta. Kokeilujakson tulee olla riittävän pitkä ja se toteutetaan arvioinnista vastuussa olevan tahon apuvälineillä. Lopullinen hankinta tehdään asiakkaan hoitovastuussa olevasta organisaatiosta. Seurannasta ja käytön tuesta vastaa apuvälineen omistava taho.”

Henkilökohtainen puheäänenvahvistin

Henkilökohtaiset puheäänenvahvistimet ovat laitteita, jotka voimistavat henkilön omaa puheääntä. Laitteeseen sisältyvät mikrofoni, sekä lähetin ja vahvistin tai kaiutin. Henkilökohtaisesta puheäänenvahvistimesta hyötyvät henkilöt, joiden oma puheääni on toiminnallisen äänihäiriön tai sairauden vuoksi heikentynyt.

Henkilökohtaisen puheäänenvahvistimen tarve arvioidaan erikoissairaanhoidossa (yleensä foniatrian,  korva-, nenä- ja kurkkutautien yksikössä tai kommunikaation apuvälineiden asiantuntijayksikössä) tai perusterveydenhuollossa puheterapeutin kautta.

Valtakunnallinen ohje luovutusperusteeksi

”Puheäänenvahvistin voidaan myöntää apuvälineeksi silloin, kun asiakkaan ääni on heikentynyt sairauden tai muun elimellisen syyn myötä pitkäaikaisesti niin, että selviytyminen päivittäisistä kommunikointitilanteista ei onnistu. Tarpeen mukaan voidaan pyrkiä sovittamaan yhteen puheäänenvahvistimen ja puhelimen käyttö mikäli se on asiakkaan päivittäisen kommunikoinnin kannalta välttämätöntä. Hoitovastuussa olevan tahon puheterapeutti arvioi laitteen tarpeellisuuden. Laitteen soveltuvuus tulee arvioida kokeilemalla laitteen käyttöä riittävän pitkän ajan.”

”Puhetyötä tekevälle äänihäiriöiselle henkilölle henkilökohtainen puheäänenvahvistin lainataan erikoissairaanhoidosta kokeiluun. Kokeilun jälkeen apuväline hankitaan työnantajan kautta, työhallinnon työolosuhteiden järjestelytuella tai harkinnanvaraisesti Kelan myöntämänä.”

Apuvälineluokitus ISO 9999
ÄÄNENTUOTON APUVÄLINEET 22 09
Äänigeneraattorit eli puhevibraattorit 22 09 03
Henkilökohtaiset puheäänenvahvistimet 22 09 06

Lisää aiheesta:

Ääniproteesi ja puheäänen vahvistin (www.papunet.net)