Opas luovutusperusteista apuvälinetyötä tekeville

STM julkaisi syyskuun 2018 alussa pitkään työn alla olleet valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet (versio 2.2). Laajan oppaan tavoitteena on tukea apuvälinetyötä ja -päätöksiä, joita apuvälinealan ammattilaiset joutuvat päivittäin tekemään.

Apuvälinepalvelun tavoitteena on mahdollistaa ihmisen päivittäiset toiminnot toimintakyvyn rajoituksista ja muutoksista huolimatta. Luovutusperusteiden tarkoituksena on lisästä asiakkaiden yhdenvertaisuutta apuvälineiden myöntämisessä.  Luovutusperusteena on aina yksilön tarve ja toimintakyky, jossa tulee käyttää yksilöllistä tarveharkintaa.

Valtakunnallisten luovutusperusteiden päivitystyöryhmä kokoontuu vuosittain huhtikuun ja lokakuun viimeinen torstai käsittelemään ja toteuttamaan päivitysehdotuksia.

Tikoteekki-verkosto on koonnut keskuudestaan työryhmän käsittelemään luovutusperusteita erityisesti kommunikointiin liittyvien apuvälineiden osalta. Työryhmä toimitti lokakuun alussa päivitysehdotukset valtakunnalliselle luovutusperusteiden päivitystyöryhmälle. Tikoteekki-verkosto ehdotti muuan muassa ISO-luokituksen vanhentuneiden termien muuttamista. Esimerkiksi lähikommunikoinnin välineet esitettiin muutettavaksi kommunikoinnin välineiksi. Tikoteekki-verkoston piirissä katsotaan myös, että kommunikoinnin apuvälineitä tulisi tarkastella käyttäjän kannalta toimivina kokonaisuuksina eikä niinkään yksittäisinä välineinä.

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet – Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille (valtioneuvosto.fi)

Vuoden viimeinen Tikonen on ilmestynyt

Tikosessa kerrotaan puheterapeutti, FM Tanja Makkosen väitöskirjasta, jossa on mm. osoitettu, että monipuolisten kommunikoinnin apuvälineiden avulla pystytään ylläpitämään tai jopa kohentamaan ALS-tautiin sairastuneiden ihmisten kommunikoinnin tehokkuutta. Monipuolisesti puhetta tukevia ja korvaavia apuvälineitä hyödyntävät potilaat arvioivat kommunikointinsa tehokkaammaksi kuin potilaat, jotka pyrkivät kommunikoimaan heikentyvällä puheella.

Tikosessa pohditaan myös Kelan kilpailutus- ja hankintakäytäntöjä ja niiden vaikutuksia palveluiden käyttäjille ja heidän omaisilleen. Monet pelkäävät muutoksia välttämättömissä palveluissaan tai jopa niiden menettämistä. Katja Burakoff tuo puolestaan esille puheterapeuttista näkökulmaa tuettuun päätöksentekoon. Asia liittyy läheisesti myös seuraavalle hallituskaudelle siirrettyyn asiakas- ja potilaslakiin ja itsemääräämiskyvyn arviointiin.

Muita Tikosessa käsiteltäviä aiheita on iPadin käyttöä helpottavat asetukset, kesällä järjestetyn ISAAC-konferenssin kuulumiset, Kelan julkaisema selvitys puhevammaisten tulkkauspalvelusta ja kuntoutuksen apuvälineiden valtakunnalliset luovutusperusteet.

Lue Tikosen artikkelit (tikonen.fi)

Selvitys puhevammaisten tulkkauspalvelun haasteista ja mahdollisuuksista

Juuri julkaistussa Kelan tutkimuksessa selvitettiin puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttämättömyyden syitä. Selvityksessä kävi ilmi, että vain pienelle osalle puhevammaisista henkilöistä on myönnetty tulkkauspalvelu ja vielä pienempi osa käyttää heille myönnettyä palvelua. Ne henkilöt, joilla ei ollut käytössään heille osoitettuja tulkkeja, käyttivät palvelua merkittävästi vähemmän.

Myös puhevammaisten ihmisten moninainen avun tarve selittää osittain, miksi palvelua ei käytetä. Usein avustajat auttavat kommunikoinnissa, koska tulkit eivät tulkkauksen ohessa avusta muissa asioissa.

Palvelun käyttöä lisäisi myös riittävä määrä osaavia tulkkeja tulkkilistalla, helpompi tapa tilata tulkki, tulkkien toimenkuvan laajentaminen myös avustamiseen sekä palvelusta ja sen hyödyistä tiedottaminen.

Roisko, Vesala & Ylitalo, 2018: Myönnetty, ei käytetty. Selvitys puhevammaisten tulkkauspalvelun haasteista ja mahdollisuuksista vuosina 2011–2014