Miten kommunikoinnin apuvälineitä saa?

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaassa todetaan, että apuvälinepalvelut ovat osa hoidon- ja kuntoutuksen kokonaisuutta ja niiden tulee aina perustua yksilölliseen hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan (asiakassuunnitelmaan). Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden tarkoituksena on korjata lääkinnällisin perustein todetun sairauden tai vamman aiheuttamaa toimintakyvyn ongelmaa niin, että asiakas selviytyy päivittäisistä toimistaan. Apuvälinepalvelut tulee järjestää joustavasti ja saumattomasti siten, että apuvälinepalveluita tarvitsevat asiakkaat saavat palvelut tasapuolisesti asuinkunnasta riippumatta oikea aikaisesti ja tehokkaasti. Apuvälinepalvelun lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja apuvälinealan asiantuntijan yhdessä toteama tarve. (Apuvälineiden laatusuositus 2003).

Apuvälineiden hankinta on monitahoinen prosessi, jossa edellytetään monen eri toimijan yhteistyötä. Apuvälineen hankintaprosessissa edellytetään osaamista mm. toimintakyvyn arvioinnista, apuvälineistä ja apuvälinepalvelujärjestelmästä. Apuvälineen hankintaan, kokeiluun ja käytön seurantaa osallistuu usein asiakkaan ja hänen läheistensä lisäksi terveydenhuollon, opetustoimen tai muiden tahojen ammattihenkilöitä. Apuvälinettä hankittaessa ja sen käyttöä seurattaessa on perusteltua ja tarkoituksenmukaista esim. arvioida ja kokeilla apuvälineen toimivuutta henkilön omassa toimintaympäristössä. Oikein arvioiduilla ja valituilla apuvälineillä tuetaan henkilön kuntoutumisen tavoitteita. Apuvälinepalveluprosessi on aina yksilöllinen ja se liittyy usein muuhun hoitoon ja kuntoutukseen.

Kommunikoinnin apuvälineet ovat osa lääkinnällistä kuntoutusta. Niillä voidaan lisätä merkittävästi puhevammaisen henkilön mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineillä tarkoitetaan välineitä ja laitteita, joilla lisätään ihmisen toimintamahdollisuuksia, itsenäisyyttä ja omatoimisuutta elämän eri alueilla silloin, kun toimintakyky on heikentynyt sairauden, vamman tai kehitysviivästymän vuoksi.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluihin kuuluvat apuvälineen tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on kunnilla ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymillä. Apuvälineet, niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto ovat asiakkaalle maksuttomia.

Apuvälinepalveluiden lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Tarpeen voi todeta myös lähi-ihminen, kuten omainen tai edunvalvoja. Kommunikoinnin tarpeisiin vaikuttavat puhevammaisen henkilön ikä ja vammaan liittyvät taustatekijät.  Esimerkiksi lapsen kommunikointitarpeet ovat toisenlaiset kuin aikuisen, joka on saanut puhevamman sairastuttuaan. Yksilöllinen tarvekuvaus sisältää mm. esimerkkejä tilanteista, joissa asiakkaalla on vaikeuksia ilmaista itseään tai ymmärtää muita.

Sopivan kommunikointikeinon ja oikeiden apuvälineiden löytäminen edellyttää kommunikoinnin arviointia. Apuvälinearvioinnin tavoitteena on löytää asiakkaan tarpeista lähtevä yksilöllinen kommunikointikeino sekä toimivat apuvälineet. Myös erittäin vaikeasti vammaiselle henkilölle on mahdollista löytää keinoja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Apuvälinetarpeen ilmetessä suositeltavinta on ottaa yhteys (joko kotipaikkakunnan terveyskeskukseen tai) hoidosta vastaavaan tahoon. Jos asiakkaalla on hoitava tai kuntouttava puheterapeutti, kannattaa asiasta keskustella hänen kanssaan. Kommunikoinnin apuvälinepalveluista tietävät myös muut terveydenhuollon ammattilaiset, esimerkiksi kuntoutusohjaaja tai –suunnittelija, apuvälinekeskuksen vastaava, lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaava lääkäri tai lääkinnällisen kuntoutuksen yksikön henkilökunta. Jos asiakas asuu laitoksessa tai sairaalassa, tulee yhteys ottaa kyseisen tahon puheterapeuttiin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen. Neuvontaa antavat myös kommunikoinnin apuvälinepalveluihin erikoistuneet Tikoteekit eri puolilla Suomea.

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaassa todetaan, että asiakas ohjataan kommunikaation apuvälineistä vastaavan yksikön palveluihin lääkärin tai muun julkisen terveydenhuollon/sosiaalitoimen ammattilaisen kirjallisella lähetteellä. Lähetteestä tulee ilmetä asiakkaan diagnoosi, toimintakyky, sairaudet sekä kommunikoinnin vaikeudet. Apuvälineen hankkiva taho vastaa välineen käyttöön liittyvän ohjauksen järjestämisestä joko omana toimintana tai ostopalveluna. Kela vastaa vaikeavammaisen henkilön työssä tai ammatillisessa koulutuksessa tarvitsemista kalliista ja vaativista apuvälineistä. Opetustoimi on velvollinen järjestämään perusopetuksessa olevalle vammaiselle oppilaalle koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet sekä opetusvälineet ja oppimateriaalit. Sosiaalitoimesta vammainen henkilö voi hakea tukea päivittäisissä toiminnoissa muun muassa viestinnässä ja vapaa-ajantoiminnoissa tarvitsemiensa kommunikaatio opetuksen ja ohjeistuksen, välineiden, koneiden ja laitteiden hankintaan.

Suomessa kommunikoinnin apuvälinearviointeja tekevät puheterapeutit yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Vaativammat arvioinnit toteutetaan keskussairaaloiden apuvälineyksiköissä, Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekeissa tai vastaavia palveluita tuottavissa yksiköissä.

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaassa todetaan, että kommunikoinnin apuvälineet ovat erityistä asiantuntemusta vaativia ja niiden tarpeen arviointi ja luovutus on keskitetty ERVA-alueilla kommunikaation apuvälineistä vastaaviin yksiköihin (Tikoteekki tai vastaava). Kommunikoinnin apuvälineiden tarpeen arviointi, kokeilu ja valinta edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä, johon osallistuvat ammattihenkilöiden lisäksi asiakas ja hänen lähi-ihmisensä mukaan luettuna kuntouttajat, päivähoito, koulu tai muu henkilökunta.

Kuntien ja sairaanhoitopiirien velvollisuudesta järjestää potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus ja siihen sisältyvät apuvälinepalvelut säädetään terveydenhuoltolain 29 §:ssä. Lisäksi apuvälinepalveluista säädetään useissa muissakin laeissa.

Tutustu Kehitysvammaliiton Tikoteekin neuvontapalveluihin (www.tikoteekki.fi)

Puhetta korvaava kommunikointi
(www.papunet.net)

Lisätietoa apuvälineisiin liittyvästä lainsäädännöstä (www.terveyskyla.fi)

Opas kommunikoinnin apuvälinepalveluihin (www.papunet.net). Painettua opasta voi myös tilata osoitteesta tikoteekki(at)kvl.fi