Prosessikuvaus

Kommunikoinnin arviointiprosessi etenee terveydenhuollon apuvälinepalveluprosessin mukaisesti (Apuvälinepalveluiden laatusuositus 2003). Aloitteen tekijänä voi olla asiakas itse, asiakkaan lähiomainen, kuntouttaja tai esim. opettaja. Kuntoutuksesta vastaava taho, usein asiakkaan kuntoutustyöryhmä, tekee lähetteen Tikoteekkiin tai vastaavaan kommunikoinnin arviointia tekevään yksikköön. Terveydenhuollon apuvälineprosessiin kuuluu kommunikoinnin arviointi sekä apuvälineiden käytön seuranta, huolto ja korjaus.

Arviointiprosessi on yksilöllinen, eikä siihen kuluvaa aikaa ja laajuutta voida täysin määritellä etukäteen.  Erikoissairaanhoidossa tehtävät arvioinnit ovat vaativia ja näin ollen niiden tekemiseen kuluu usein myös pidempi aika.

Tapaamiset ja niiden valmistelu

Tapaamiset toteutetaan asiakkaan tarpeen mukaan joko arviointia tekevässä yksikössä tai asiakkaan toimintaympäristössä (koti, koulu, päiväkoti jne.) Toimintaympäristössä tehtävät käynnit ovat yleensä perusteltuja, jotta apuvälineiden toimivuudesta saadaan luotettava kuva niiden aidossa käyttöympäristössä. Lähi-ihmisten osallistuminen on usein arvioinnin onnistumisen kannalta välttämätöntä. Lähi-ihmiset pääsevät paremmin osallistumaan arviointiin, jos tapaamiset toteutetaan asiakkaan omissa toimintaympäristöissä.  Asiakkaan luona toteutuvat käynnit ovat tärkeitä myös siksi, että prosessissa todella edetään asiakkaan ehdoilla.

Tavoitteista sopiminen

Ensimmäinen tapaaminen on aina toiveiden ja tarpeiden kartoittamista ja tavoitteiden suunnittelua. Tärkeää olisi vastata kysymyksiin:

Miksi ja kenen aloitteesta asiakas on tullut kommunikoinnin arviointiin?
Miksi lähi-ihmiset ja asiakas ovat toivoneet arviointia?
Mitä toimivaa asiakkaan ja hänen kommunikointikumppanien vuorovaikutuksessa on?
Mitkä ovat asiakkaan ja lähi-ihmisten resurssit?

Omaisten lisäksi asiakkaan opetus-, avustus-, ohjaus- ja kuntoutustyöntekijöitä kuuleminen on tärkeää. Arvioinnissa ei  pyritä ratkaisemaan tai poistamaan asiakkaan ja lähi-ihmisten kaikkia kommunikoinnin ongelmia vaan etsitään toimintatapoja, joiden kautta asiakas ja hänen lähi-ihmisensä selviytyvät arjen haasteista mahdollisimman hyvin. Asiakkaan näkökulmasta on motivoivaa, jos tavoiteltava asia tekee arjesta helpompaa. Kuntoutuksen ammattilaisten tehtävänä on muokata arvioinnin tavoitteesta realistinen yhdessä asiakkaan ja lähi-ihmisten kanssa.

Arviointi etenee yhteisesti asetetun yleisen tavoitteen mukaisesti. Yleistavoitetta täsmennetään välitavoitteilla, jotka ovat hyvin konkreettisia ja tarkkaan sovittuja. Tavoitteiden ja konkreettisten tekojen pohtimisessa on erityisen tärkeää huomioida asiakasta henkilökohtaisesti kiinnostavat asiat, jotka innostavat häntä vuorovaikutukseen ja kommunikointiin.

Apuvälineen valinta

Soveltuvin kommunikoinnin apuväline riippuu apuvälineen käyttäjän toimintakyvystä ja kielellisistä taidoista, kommunikointitarpeista ja -ympäristöistä, sekä välineen ominaisuuksista. Oleellista on, että yhteisö ymmärtää miksi asiakkaalla on oikeus kommunikointiin ja vuorovaikutukseen ja miten yhteisö voi sitä tukea.

Kommunikoinnin arviointi tehdään ilman sidonnaisuuksia.  Apuvälineiden valinta ja hankinta perustuu yksilölliseen arviointiin, jonka ehtoja ei sanele apuvälineen hinnat ja hankintapaikat. Asiakkaan tulee saada kokeilla erilaisia apuvälineitä riittävän pitkän ajan omassa arjessa eli siellä missä päivittäinen kommunikointi tapahtuu. Asiakkaalle tulee antaa riittävästi puolueetonta tietoa ja ohjausta tarjolla olevista apuvälineistä.

Apuvälineiden valintaa tehtäessä kommunikoinnin arviointia tekevä taho tekee tarvittaessa yhteistyötä apuvälinetoimittajien kanssa.  Vastuu apuvälineen soveltuvuuden arvioinnista  pysyy Tikoteekissa tai vastaavassa erikoissairaanhoidon yksikössä.

Apuvälineen muokkaaminen ja yksilöiminen

Apuvälineen muokkaaminen ja yksilöiminen tarkoittavat, että apuväline vastaa kokonaisuutena juuri kyseisen yksilön tarvetta ja toimintakykyä. Yksilöity apuväline on asiakkaalle motivoiva käyttää ja sisältää henkilökohtaisesti tärkeän sanaston.

Kommunikoinnin apuvälineet eivät ole suoraan hyllystä otettuna käyttövalmiita niitä tarvitseville asiakkaille. Muokkaaminen ja yksilöiminen tarkoittavat eri asioita arvioinnin vaiheen ja apuvälineen tyypin mukaan. Osa kommunikoinnin apuvälineistä rakennetaan alusta asti täysin yksilöidyksi kuten irtokuvakansiot ja valmiisiin ilmaisuihin perustuvat kommunikointiohjelmat. Osa kansioista ja ohjelmista rakennetaan olemassa olevan sovelluksen pohjalta.

Toimenpiteet kommunkointikansion, -ohjelman ja tietokoneen yksilöimiseksi arvioinnin eri vaiheessa (pdf).

Apuvälineen ohjaus

Riittävä ja oikea-aikainen ohjaus on apuvälineiden käytön kulmakivi. Ohjauksen määrän ja toimintatavat määrittävät asiakkaan ja lähi-ihmisten tarpeet.

Ohjauksen toteuttaa kommunikoinnin arviointia tekevä tiimi tai tehtävään koulutetut muut ammattihenkilöt. Jos ohjauksen toteuttaa arvioinnin tehneen tiimin ulkopuoliset ammattilaiset  on muistettava että vastuu siitä, että asiakas ja lähi-ihmiset saavat tarvitsemansa ohjauksen on edelleen terveydenhuollolla.  Kommunikoinnin apuvälineiden käytön ohjaus on tärkeää, koska apuvälineet ovat hyvin yksilöllisesti rakennettuja ja käytännössä niiden käytön opettelu tarkoittaa lähi-ihmisille uuden kommunikointikeinon ja kielellisen järjestelmän omaksumista puheen rinnalle. Puhevammainen ihminen taas oppii käyttämään apuvälinettä lähi-ihmisiltä saamansa mallin tuella. Ammattilaiset ohjaavat käyttämään apuvälineitä tavalla, mikä aidosti tukee puhevammaista ihmistä viestimään asioitaan eri toimintaympäristöissä.

Asiakkaan saama ohjaus ja lähi-ihmisten saama ohjaus ovat kaksi eri asiaa. Lähi-ihmisten ohjaus etenee heidän tarpeiden pohjalta ja heille sopivassa tahdissa. Asiakkaan ohjaaminen taas tapahtuu asiakkaan tarpeiden mukaan, hänelle sopivassa tahdissa ja siten, että ohjauksessa huomioidaan asiakkaan toimintakyky. Asiakkaalle annettava ohjaus voi joissakin tapauksissa tapahtua samaan aikaan lähi-ihmisten kanssa. Lähi-ihmisiä ohjaavat kuntoutuksen ammattihenkilöt tai puhevammaisten tulkki. Usein asiakas tarvitsee kuitenkin oman perehdytyksen  ja harjoittelua. Asiakkaan kannalta on oleellista, että hän oppii käyttämään apuvälinettä arjessa eri ihmisten kanssa, jolloin on järkevää että harjoittelu tapahtuu niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kommunikointikin arjessa tapahtuu. Tarvittaessa asiakkaalle haetaan yksilöllistä terapiaa, johon kuuluu osana apuvälineen käytön harjoitteleminen. Oleellista on, että asiakasta ohjaava henkilö tuntee asiakkaan toimintakyvyn ja valitsee harjoittelutavat ja tahdin siten, että ne vastaavat asiakkaan toimintakykyä ja tarvetta.

Arvioinnin päättäminen ja jatkotoimenpiteistä sopiminen

Arvioinnin lopuksi asiakkaan ja läheisten kanssa keskustellaan mahdollisista muista suosituksista koskien esimerkiksi tulkkauspalvelua, kommunikaatio-ohjausta tai lääkinnällisen kuntoutuksen terapioita.

Asiakkaan kanssa sovitaan myös seurannasta sekä siitä, miten mahdollisissa ongelmatilanteissa toimitaan. Asiakkaalle annetaan kirjalliset ohjeet siitä, minne asiakas ottaa yhteyttä apuvälineasioissa. Asiakkaan ja lähi-ihmisten kanssa sovitaan kirjallisesti myös siitä, millä tavalla toimitaan, jos sanastoa pitää päivittää (ks. tarkemmin Huolto ja korjaus).

Arviointiprosessiin ja apuvälineisiin liittyvää asiakastyytyväisyyttä olisi hyvä kartoittaa laadun seuraamiseksi kysymällä asiakkaan ja lähi-ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia.

Seuranta

Apuvälinepalveluiden laatusuosituksen (2003) mukaan kuntien ja sairaanhoitopiirien tulee seurata palveluiden kattavuutta  ja kohdentuvuutta, palveluiden laatua ja asiakastyytyväisyyttä, palveluiden toimivuutta ja kustannuksia. Seuranta koskee myös ostettavien palveluiden laatua.

Seuranta on tärkeää, sillä asiakkaan toimintakyvyssä, tarpeissa tai lähiympäristössä on voinut tapahtua apuvälineen käyttöön/ soveltuvuuteen vaikuttavia muutoksia. Huolellisella seurannalla huomataan ajoissa apuvälineen päivittämisen ja huoltamisen tarve.

Asiakkaan tulee tietää, missä vastuu apuvälineistä on ja millä tavalla seuranta on järjestetty.

Huolto ja korjaus

Sosiaali- ja terveysministeriön lähettämässä kuntakirjeessä (30.3.2010) todetaan, että kommunikointimateriaalin tuottaminen, laajentaminen, päivittäminen ja uusiminen ovat terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen vastuulla. Niin ikään apuvälineiden huolto ja korjaus ovat osa terveydenhuollon järjestämää lääkinnällistä kuntoutusta. Huollon ja korjaustoimenpiteet järjestää apuvälineen omistava terveydenhuollon yksikkö. Vastuu pysyy laitteen omistajalla myös silloin kuin palveluita ostetaan ulkopuolelta tai palvelun toteuttaa käytännössä muu kuin kunnan terveystoimi.

Kommunikoinnin apuvälineet ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä, jotka lainataan asiakkaalle usein ns. pitkäaikaislainaan. Apuvälineitä ei luovuteta asiakkaalle omaksi. Koska kommunikoinnin apuvälineet ovat yksilöllisesti arvioituja ja rakennettuja, tulee asiakkaan kanssa sopia huolellisesti siitä, miten toimitaan jos apuväline menee rikki tai jos se ei enää vastaa asiakkaan tarvetta tai toimintakykyä.

Apuvälineen lainanneen tahon tulee varmistaa, että kommunikointilaitteen korjauksen tai huollon aikana käyttäjällä on muu toimiva kommunikointikeino käytössään.

Kommunikoinnin apuvälineiden huolto tarkoittaa apuvälineiden teknisen huoltamisen lisäksi myös apuvälineiden sisältämien sanastojen, viestien ja rakenteen pitämistä ajan tasalla eli päivittämistä. Sisällön päivittämisellä tarkoitetaan esimerkiksi kommunikointikansion tai kommunikointiohjelman sanaston, kuvien ja viestien lisäämistä. Rakenteen päivittämisellä tarkoitetaan esimerkiksi kommunikointikansion sisältämän sanaston lisäämisen lisäksi kansion rakenteen muokkaamista siten, että se vastaa asiakkaan tarvetta ja toimintakykyä. Päivittämiseen kuluva aika ja materiaalit ovat osa päivittämistä.

Rakenteen ja sanaston päivittämiseen liittyvistä käytännöistä on tärkeä sopia, kun laite luovutetaan asiakkaalle lainaan (kuka tekee, mitä tekee ja missä laajuudessa).

Apuvälineiden sanastoa voi pienimuotoisesti päivittää esimerkiksi omaiset, opettajat, ohjaajat tai avustajat, jos siitä on heidän kanssaan sovittu. Laajemmat päivitykset tekee tehtävään koulutetut henkilöt terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen kustantamana.

Sosiaalitoimen kustantamassa kommunikaatio-ohjauksessa läheiset voivat opetella ammattilaisten ohjauksessa päivityksen tekoa.

 Lisätietoa kommunikaatio-ohjauksesta Vammaispalvelujen käsikirjassa

Apuvälinepalveluiden laatusuositus 2003 (pdf)